Seikkailu alkakoon

 Jännän äärellä kun tuli tieto että sittenkin pääsen harjoitteluun Espanjaan. Kiireesti kaikki asiat tuli hoidettua, eli piksurajan vahaus ja kampaajalla käynti. Matkalipun osto. Kaikkein työläin juttu oli kyllä selvittää koronarajoitusten ja -vaatimusten tämän hetkinen tilanne, se kun muuttuu jatkuvasti, opettaja kyllä varotteli että pitää olla varsin tarkkana ja yhdessä niitä netistä hänen kanssa tavattiin.Tulimme lopputulokseen että koska olen sairastanut koronan, se koronapassi riittänee. Näillä sitten lähdettiin. 

No,mitä läksin sitten Espanjaan tekemään? Aika kävi vähiin ja kaikkia oljenkorsia oli jo käytetty mitä kuvitella saattaa. Ei vaan löytynyt harjoittelupaikkaa. Opettajan ystävä vinkkasi että sellainen Facebook ryhmä on olemassa kuin ”Fuengirola, kysyminen ei ole tyhmää” aika epätoivoista kyllä! Mutta 15 min kun olin saanut laitettua kyssärin, vastasi Minttu ja kertoi että partiossa olisi paikka, laitoin heti viestin hänella ja jännityksellä odotin. Illalla vasta puhuimme puhelimessa, mutta hänellä oli paikka ja tosi kova tarve. Hän kelpuutti minut vaikka en partiosta mitään ymmärräkään. Siitä se sitten lähti, matka kohti Fuengirolaa. Tästä se seikkailu sitten läksi. Minttu joka siis vetää tätä partiota suomalaisille lapsille, liitti minut watchapp ryhmään, missä pääsin tutustumaan muihin harjoittelijoihin ja kysymään kysymyksiä!

Yksi tytöistä oli juuri lähtemässä ja hän vinkkasi minulle kämpän, joten sekin tuli kuin Manulla illallinen. En voinut uskoa kuinka kaikki vaan tapahtui kuin itsestään. 

Perille tultaessa, vuokraisäntä oli tullut mua vastaan ja olimmehan viestitelleet jo toista vkoa joten tuntui jo ihan tutulta! Kaikkein oudointa oli ettei kukaan tarkistanut mitään koronatodistusta, tyypit joo istuivat kyllä ennen laukkuhihnoja, mutta juttelivat keskenään. Ei ne kiinnittäneet mitään huomiota meihin matkustajiin.

Malagasta ajelimme los Pacosiin missä sijaitsi asunto ja myös harjoittelupaikka. Tervetuliaismaljan jälkeen hän tarjosi syötävää, olin ihan otettu, todella huomaavaista, kello oli jo aika paljon ja nälkähän oli kun olin syönyt sämpylän koneessa. Asunto oli aivan ihana. Upeiden maisemien kera. Asunto on korkealla kukkulalla, joten kotiinpäin on aika kipuaminen, vastaavasti rannalle ja työpaikalle pelkkää alamäkeä. Harmittaa koska valokuvia on tullut otettua paljon ja jostain syystä en pysty niitä lisäämään tähän.